kun valo kääntyy kauriista
krapuun, smaragdit tipahtavat
okrankeltaiseen uneen
en minä sure kuivuneita
joenuomia, pois lähteneitä
leijonalaumoja
olen nähnyt savannin
auringon nousun
ja laskun,
sävyt matkalla keltaisesta
liilaan ja se omani
antiloopin ensiaskeleen
haparoivan kauneuden,
emonsa rakastavassa suojassa
miten kumartuu surusta
kirahvin ylväs kaula
poismenneen ystävän edessä
vielä kääntyy valo kravusta
kauriiseen,
juoksevat elämän vedet, pienet jalat,
täytyvät kuolleet maat
kuplivasta ilosta
uusi tarina
alkaa
krapuun, smaragdit tipahtavat
okrankeltaiseen uneen
en minä sure kuivuneita
joenuomia, pois lähteneitä
leijonalaumoja
olen nähnyt savannin
auringon nousun
ja laskun,
sävyt matkalla keltaisesta
liilaan ja se omani
antiloopin ensiaskeleen
haparoivan kauneuden,
emonsa rakastavassa suojassa
miten kumartuu surusta
kirahvin ylväs kaula
poismenneen ystävän edessä
vielä kääntyy valo kravusta
kauriiseen,
juoksevat elämän vedet, pienet jalat,
täytyvät kuolleet maat
kuplivasta ilosta
uusi tarina
alkaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
uuteen aikaan.
Itse muistan nähneeni tuolla Euroopan laidalla, lähempänä Krapua auringonnousun ja -laskun. Jäivät mieleen. Niitäkin enemmän se kuu ja tähtitaivas. Niin eri näköisiä siellä kuin täällä kotimaassa.
Sivut