Villasukkaikävä

Minulla on ikävä.

Harmaita villasukkia. Vaaleanpunaisia baskereita.

Naisia hameissaan. Miehiä puvuissaan.

Sitä kun ihminen teki vaatteen. Vaate ei ihmistä.

Sitä kun vaatteilla ei ollut ulkomailta seilanneita nimiä. Liian kauniita.

Paita oli paita. Housut olivat housut.

Sitä kun vaate ei ollut kiusaamisen aihe. Nosturi arvostukseen.

Onko sellaista aikaa koskaan ollutkaan?

Kuinka hyvältä tuntuu nähdä mummo baskerissaan ja villasukissaan.

Iloitse mummo! Sinä olet muodin muovaamattomissa. Trendituulet eivät sinua saa mukaansa.

Täälläpäin tuntuu tuuli yltyvän.

Pitäisiköhän hakea huomenna se hyvännäköinen paita Henkasta ja Maukasta...