kuinka hän rakastikaan,
sitä yhtä, joka hänen
sydämensä irroitti
ja vei mukanaan
ja hän jäi
maalaamaan tuuleen
kuvaa uudesta rakkaudesta,
liian kaunista ihmisen kehoon,
ihmisen mieleen
ja iltaisin hän suuteli
Platonin varpaita ja itki
sitä, että tietää kaiken
kauneudesta, siitä joka
värähtää perhosen
siiven iskussa, viimeisessä
henkäyksessä vanhan miehen
ja kuinka raskasta on
nähdä kaikki kaunis
ilman sydäntään
ja Platon vastasi:
- tyttöseni,
ei hän sitä
mukaansa vienyt
hän teki siitä
suuremman
että sinä voisit
tehdä Siitä
suurempaa
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
