Rue des cascades

Runoilija monet-mun-kasvot

nainen
Julkaistu:
9
Liittynyt: 1.7.2009
Viimeksi paikalla: 10.9.2015 10:57

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
4.7.1990

Huonosti piirretty tyttö.
Ja minä olin sinulle
vain kävelyseuraa,
kun ulkona oli pimeää 
eikä ketään muuta

tylsinä päivinä. 


 
 


Me olimme kaksi katua
se niiden risteys;
kahden ihmisen lyhyt kohtaaminen,
kohtalo.

Sen lyhyen hetken,
me olimme onni,
ja ehkä lopulta vain sillä on väliä
eikä tällä kaikella kivulla

Niin,

Minä olin vesiputouskatu,
syrjäinen sivupolku,
jonka hiekalla on sateen uomia,
ja jonka rikkinäiset katuvalot välkkyvät epätasaisesti

vasten sitä illan hämärääni.

Minä olin sen kadun tyhjät puiset penkit,
-jollaisia se ensirakkauteni töissään maalasi,

sinä siis rakas.

Minä olin vasta tie siihen kauniiseen kaupunkiini,
ja matka sinne oli kai liian pitkä sinulle.

Minä olin matka,
linnunpoikasen haparoiva ensilento.
Ja olin niin tottunut kulkemaan sen matkani yksin,
että minusta oli hankala saada otetta.

Minä olin jo kaukaa katsottuna hyvin kaunis,
niin he sanoivat ja katsoivat ihaillen,
mutta minä en ikinä uskonut,
koska minun kauttani käveltiin aina vain toisiin kaupunkeihin

sellaisiin joiden kaduilla ei ollut rikkinäisiä katuvaloja tai niitä tyhjiä penkkejä,
sellaisiin joissa neonvalot loistivat läpi yön
ja kaduilla soi aina musiikki ja nauru,

helpompi elämä.

Ja silti minä arvostin ja kaipasin jokaista,
joka edes juoksi lävitseni

ja jätti jäljen minuun.

Se hetki meidän tienristeyksessämme,
oli sinunkin kanssasi aivan liian lyhyt.

Me suutelimme ja rakastimme siinä vesisateessakin,
ja usein minä mietin:
voi kuinka olisitkaan rakastanut sitä kaupunkini valoa
jos vain olisit jaksanut sinne asti.

Mutta sinä lähdit pois,
sillä sitä toista katua oli hetken helpompi kulkea,

kunnes tajusit ikäväsi
ja katsoit taaksesi,

ja me itkimme vesiputouskadulleni.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihan mielettömän kaunista. Sniif.. Sä osaat kirjoittaa hienoin kielikuvin.

 

Käyttäjän kaikki runot