Liekki lyhdyssä

Et kai sinä ole unohtanut /

	

	sitä mitä todella

tapahtui luonani silloin



minä se olin,

joka kieltäydyin / täysin vastoin 

	halujani / kun sinä



makasit selälläsi tuossa matolla,

niin helvetin himottavassa asennossa



/ ja kyllä sinä osasit /



osasit olla kaikkea sitä / mitä himoita

	/ ja minä himoitsin / minä

mielessäni panin / ja tunsin haluni ja

	kaluni nousevan, / kun

lopetin sen runon, / 

	

jonka ehdottomasti

halusit kuulla,



	 lukemisen

laskeutuessani viereesi / 

	osittain päällesi, avaamaan

puserosi napitusta, / hyväilemään

	paljaita, kauniita rintojasi



ja vähän aiemmin / olit kuin pieni tyttö

	intiaaniasennossa / istuen

polvieni juuressa kuunnellen minua



/ minä en vain voinut /



voinut uhrata sitä herkkää rakkauden

täyteistä hetkeä / aistillisuuden alttarille

	/ siihen tulisi vielä mahdollisuus



tämähän oli ensimmäinen tapaamisemme.



Puhuimme ehkä liian kauniisti

rakkaudestamme,

	/ vannoen kai sitä liikaakin, /

puhuessamme tulevaisuuden yhteisistä

	hetkistämme / silloin minä

ainakin tunsin, / että olimme rakastuneita, /



kyllä minä olin helvetisti ja olen vieläkin



jokin pikapano siinä hetkessä / olisi rikkonut

	banaalilla tavalla / vallitsevan 

rakkauden kehän / emme halunneet sitä



  se sai mieleen tahtomatta ajatuskuvan

teuraaksi tuodusta pääsiäiskaritsasta.



Iltaisin sydänlyhdyssä liekki lepattaa.