Parvena lehahtavat
jäisiin marjoihin.
Siinä ne sirkuttavat
toisilleen tillitellen
sulosoinnuillaan.
Säikähtävät
liikkujaa.
Pyrähtävät
vikkelästi
pois peloissaan.
Sellaisia me linnut
ja ihmiset olemme.
Eläimiä.
Onneksi
minulla on
näkkileipää
juustoa ja metukkaa.
Luojan luomia olentoja.
Onneksi jätin marjoja tilhien syödä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut