Askel askeleelta iloiten
ohi tutun metsälammen
hengitän syvään muistoja
tässä oli rentukoita
tuossa päivänkakkaroita
siinä sorsapariskunta ui
siellä ilta-aurinko
silmät sokeeksi häikäisi
lintujen äänistä iloitsin
Nyt
lepää pitsi pinnallaan
lampi tyynenä odottaa
peittoaan mieltä vilustavaa
aallot asettavaa voimaa
liikkeen estävää painoa
paksua peittoa lamauttavaa
ei voi tuuli vettä liikuttaa
mutta naakat rujoilla oksilla
pitää taas synkkää kokoustaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno ja ajankohtainen
pian järvet jäätyvät
ja lumi peittää maan
Mieli lepää luonnon helmassa.
Se myös vahvistaa ilmiöidensä kautta.
Haastava runo!
Hieno luonnonkuvaus
ja tuo loppu hymyuyn saa
"naakat rujoilla oksilla
pitää taas synkkää kokoustaan."
Kaunis, hyvä runo
Kaksi erilaista tunnelmaa, elämästä niin tuttuja. Nimi antaa runolle syvällisempiä tulkintoja ja lampi aukeaa ihan uudella tavalla. Hienoa.
Sivut