Itkin pihalleni joen
kasvatin sen reunoille
huokausten puutarhan
ja koko ajan tíesin
että siinä kukkien keskellä
en voisi enää itkeä
nousin veneeseen
ja itsekseni hymyilin
runoja lausuen soutelin
varjoista valoviiruja löysin
niistä kauneutta keräsin
kaikki värit sydämeeni talletin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
*nousin veneeseen
ja itsekseni hymyilin
runoja lausuen soutelin*
Valoa surun keskellä. Todella kaunis, runollinen ja taidokas teksti. Suosikkeihin tallennan. <3
Todella kaunista.
Kohti valoa kulkee runosi venho tää.
Tuntuu että sydämestä on täm runo kirjoitettu - koskettaa - todella.
Valoisa, viehättävä runo!
jatkuvaa soljuvaa kaipausta, kaunista kirjoitusta
Jostain syystä miulle tulee mieleeni tästä runosta sateenkaari. Se on yhtä kaunis. Pitää sisällään kaikki elämän värit.
Todella kaunis on runosi sanoma..
Rauhallinen lämmin runo tämä.
Ihana runosi :)
ihana kuvaus. ja mikä luonnoläheisyys kuvastui läpi.
Surustakin voi kasvaa myöhemmin jotain kaunista, ....hienosti lipuvaa tekstiä.
Kiitos!
Taidokas,hienosti
ajatukseni nousi korkea vireeseen
Kaunis ,kaunis runosi!!!
Kauneus loistaa kirjoittajan sydämestä, muuten
ei tällaisia teoksia luoda!!
Suru taitaa olla pohjimmaisena, mutta kuitenkin löysit iloa, valoa ja värejä. Kauni, mahdottoman kaunis runo.
Koskettava runosi on vahvuutta kuitenkin täynnänsä... Tykkään jos latteasti saan sanoa niin... Hieno on runosi.
Kaunista ... lipuvaa hiljaisuuden kosketusta,jossa
kulkee laiva syvillä - tunnevesillä - rauhaisaan satamaan.
Niin kauniisti soljuu
sanas runossa,
upeeta on,,,
Kaunis puhuva runo.Pidän.
Kaunis toipumista kuvaava runo :) Pidin.
Sivut