Raotan verhoa varoen.
Sumu sameana seisoo.
Jotain pientä liikettä.
Punerrusta portin luona
pihan pensaissa.
Missä Sinä oletkaan.
Sinun askeleesi etääntyvät
joka päivä kauemmaksi.
Lehdet putoavat kuin päivät,
jolloin elämän lanka sotkeutui.
Suljen verhot ja muistan,
miten aurinko meitä hyväili,
miten jotain minusta kuoli
kesän viimeisinä päivinä.
Miten kylmä olikaan rantahiekka.
Selite:
Muistelua vuosien takaiseen loppukesään, alkusyksyyn....
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä teki minuun vaikutuksen, ehkä siinä oli omiakin kokemuksia menneiltä vuosilta.
Hienoa muistelua kesäisistä hetkistä, jotka lämmittää vielä kauan Z*
Sivut