katonpesijän pyhä

Ehkäpä juuri nyt

vastoin luontoani

täällä maan ja taivaan välissä keikkuessani

           – kuten leikkisästi sanan lähettiläille

           portillani sieltä katolta totesin:

           ”Olevani jo huutomatkan päässä”

           kieltäytyessäni esitteen vastaanotosta.–

olen ne tarvittavat askelmat lähempänä

ja nöyrä ääneen mumistu

        – niin, yksin katolla tulee juteltua ääneen.

        Se helpottaa pelokasta luontoani,

        joka vastustaa

        koko mielensä voimalla olinpaikkaamme,

   	vaikka turvallisuudesta huolehtii       

        valjaat, turvaköysi, kumikengät vaikkakin       

        jalkani ovatkin ”vapaan jalan-yhdistys”       

        perustajajäseniä ja varovainen asenne        

        joille luontoni nauraisi,         

        jos peloltaan voisi,        

        nyt ääni,            

        joka kumpuilee ilmoille,         

        on jotain         

        hysteerisen hihityksen            

        ja ulvonnan            

        välimaastoa. –

pyyntöni kuultiin

ja tumman puhuvat pilvilaivat

odottivat armollisesti lastissaan

kiltisti

maansyleilyyn pääsyni

ennen kuin avasivat ruumansa

ja tyhjensivät ne.

Se kohtaaminen olikin liikuttava.

Teki mieli syleillä tasaista maata,

josta tippumaan ei pääsisi

ja olisittepa kokeneet 

luontoni maankamaralle paluun.

Se oli yhtä ylistystä,

kuin Mertsi ja Kyllönen

samassa mielessä.

Niin oikeastaan tästä tapahtui osa

lauantaina iltapäivällä 

ennen kello kahdeksaatoista

siis ennen virallisen pyhän alkua,

mutta uskalsin sen silti liittää

tähän

asiaankuuluvana.





Niin kuumahan

	– veikkaan veden kulutuksen määrän olevan  

        suhteessa saman        

        ihon neliösenttimetrillä        

        kuin pestyn kattopellin neliömetrillä –

 

tänään on 

täällä ylhäällä

kuin erään herran esikartanossa.

Niin se herra, ei ole minun herra

kutsunpahan sitä niin hyvien tapojen takia.

Tosin tämä kuuma paahde on kuin

jatkoa sille iltaiselle mumistulle pyynnölle

niin kuin tuo tuulenvirekin,

joka muuten leikkii viereisen niityn kanssa

taittaen sen vihreitä aaltoja

tumman vihreästä lähes valkoiseen

ja kappas

nuo tuleentuneet heinät,

joita en näin kaukaa tunnista

	– hah! takuulla en tunnistaisi

	 vaikka kädessä olisivat –

ovat kauniin alkavan peltikaton kukinnan värisiä.

Niin.. siis se paahde ja vire yhdessä

kuivaa katon nopeasti virhesuikutusalueilta.

Katsos.. Kuiva peltikatto on ystäväni.

Nimittäin luontoni on enemmän perinteisen

koulukunnan kannattaja kuin vapaatyylinen.

	– vaikka Bomfunk MC’s ja ”freestyler”

	 vielä tänäänkin         

         saa minut irtoamaan ajasta ja paikasta        

         imaisemalla hypnoottisella rytmillään

         minut musiikin mustaan aukkoon –

Niin.. On mukavampi itse päättää

milloin,

mistä

ja millä tavalla

tulee katolta alas.

Sillä on jopa terveydellisiä vaikutuksia.





Naapurikin tuli kotiin

kesken minun hommien

siis tarkoitan yhä sitä katon pesua

ja pidettiin perinteiset pikku puheet:

        – Tässä pitää kyllä todeta,

        että ollaan me naapurin kanssa

        ihan kunnon väleissä

        ja paremmalla ajalla 

        saatetaan parantaa maailmaa urakalla.

        Tosin kyllä me tiedetään,

        että se on loputon suo

        ja ei tule meidän aikana valmiiksi.

        Ne ovat vaan 

        niitä pieniä askelia ihmiskunnalle,

        mutta suuria meidän mielenterveydelle

        ja puhumattakaan kunnan säästöistä..

”On pidellyt.”

”Juu on pidellyt.”

Sitten kuten yleensäkin

meinasi ihan vähän vaan

karata jutut käsistä.

Naapuri innostui kysymään:

”Mikset heitä paitaa pois?”

Minä siihen:

”En kehtaa palomiehiä pyhänä kiusata

väärän rasvapalohälytyksen takia. 

Meinaan nimittäin,

että takuulla tuo valkoinen masu kärähtäisi.”

Naapurikin varmaan mietti tarkemmin

paidan pois heittoa 

ja takuullakin vain hetken ja totesi:

”Varmaan kaikin puolin parempi

pitää se paita visusti päällä.”

Ja sukelsi

tämän syntyneen yhteisymmärryksen jälkeen

talonsa suojaan.

Minä jatkoin hom.. siis katon pesua

viimeistelläkseni työni valmiiksi

ennen pyhäillan koittoa.