minua hymyilyttää

Minua hymyilyttävät ne kaupunkilaiset luonnonsuojelijat,
jotka matkustavat autolla, junalla, laivalla tai lentokoneella
kiloittain ketjua mukana ”elmu-kelmuun” pakattujen eväiden
ja punkkupullojensa kanssa puolustamaan katajaa, sääskiä tai
”vapauttamaan” tuhansia luonnosta vieraantuneita tappajia
luontokavereidensa seuraksi taistelemaan elämästä ja kuolemasta.
Tosin hymy on vähän vaillinainen aika ajoin..

Minua hymyilyttävät kaikki turhan tärkeät ”pikku-pomot”,
jotka kärsivät ”napoleon komplekseista” kaikilla elämänsä
osa-alueilla ja purkavat sitä sitten asemansa tuomalla
näennäisellä vallalla mielivaltaisesti meihin taviksiin
käskyttämällä mitä hulluimmilla tavoilla ja näin lohkoen
pala palalta olematonta auktoriteettiaan vieläkin pienemmäksi.
Tämä mokoma hymy ei meinaa hyytyä ollenkaan..

Minua hymyilyttävät myös päätoimittajat ja toimittajat,
jotka valittavat paikallisuutisten ja paikallisuuden leiman
puutumista lehdissään, vaikka eivät kuulemma kerkeä
kirjoittamaan kymmeniä nuoria tai vanhuksia liikkeelle
saaneista kyläntapahtumista vedoten kiireeseen.
Tosin hymy meinaa hyytyä siinä vaiheessa, kun valmis
kuvin varustettu juttukaan ei mahdu lehden sivuille.

Minua hymyilyttävät poliitikot ja vallanpitäjät,
jotka osaavat puhua ja kirjoittaa, vaikka sivutolkulla
ja tuntikausia, niin ettei kukaan ymmärrä mitään asiasta
sekä myös ”hyvä veli/sisko-järjestelmä” perinteen vaalijat.
Tosin tämä hymy on joskus karvaan makuinen..

Jos joku hermostuu jatkuvasta hymyilystäni,
huutaa ja räyhää minulle siitä,
se hymyilyttää minua entistä enemmän.
Onko tämä hymy jo vahigoniloinen..

Oikeastaan minua hymyilyttää sekin,
että minua hymyilyttää.