jostain jonnekin ja takaisin

ei enää muistanut hänen ihonsa tuoksua
ei nauruaan, ei silmiensä tarkkaavaa katsetta
kun otti kiinni kädestä 
ja sanoi nyt mennään, mennään
ihan minne tahansa
ja äkkiä

lähtevät
kaarisillalle kuulemaan puron solinaa
marmorikivetyksiselle kadulle 
parliamo italiano?
tonavan risteilylle, reinin rannoille
juoksemaan museot tukka suorana
mieli nähdystä ähkyyntynyt
ja niin, hengästynyt viinilasillinen
tai koko pullo kreikan saarilla
auringon laskiessa kirkasta punaa hehkuen
poikkeaminen uskomattoman siniseen luolaan
jossa ammoin keisarit rentoutuivat
silloin kun sininen väri oli kailista
ja elämänkulku hidasta

hän vetää syvään henkeä
avaa silmänsä
tuntee toisen ihon tuoksun,
aivan kuin siinä,
vielä lähellä
ihokarvatuntumassa

kuulostelee, sade tuntuu lakanneen