kello neljä ja silleen

brittiviihdettä
taittamassa aamuvalon kanssa
surun voimakasta selkää
sen jurruttavaa eloa
        kun se pyyhkäisee räät hiet ja kyyneleet
        on juuri niin raakaa kuin tarkoitus on
        viiltelee rankaa teräaseella
        vie kynnet ja hiukset
                    muuntaa tajuntaa
 
kalliolta kuuluu peuran jalkojen ääni 
kun se astelee rapsakalla sammaleella ja jäkälällä
        ja tuo viestin, life goes on
        kellojen soiton jälkeenkin

kyllä ne vaan soivatkin
        yhteyttä ikuisuuteen
        tasolle johon kaikki joskus sulaudumme
--
        ja lopetan keinotekoisen paskan kirjoittamisen
        sen jauhamisen
joten älä soita minulle ja kerro naapurisi iloista ja suruista
omakin totuutesi kiinnostaa ja riittää
        mikäli sellaista itsessäsi kannat