aamuviideltä kaikki on mahdollista

 ja sitten!
yht'äkkiä muistat
sadun jonka kivimuurissa
tuhannet okaiset ruusut
eivät estä prinssiä 
pelastamasta
elämänsä prinsessaa

ja niin, jäät odotuksen tunnelmaan

vilkaiset peiliin
nojaa, ei voi puhua kutreista
ei oljenkeltaisuudesta
silittämättä siisti-mekko rypytön, iho ei
ei kuulas, maidonvalkoinen
vaan elämän muistosinfonia
jossa ilo silmien nurkissa
tuskat syvällä sielussa
ja prinssikin, ei taida lonkiltaan
muuria ylittää, ei huonolta näöltään
okia huomaa vaan repii riekaleiksi
vaatteensa, kasvonsa, kätensä

ja kun hän vihdoin konttaa
raadeltuna prinsessavuoteesi luo

olet valmis, laahautumisääneen heränneenä
ilman sadun suudelmaa,
virittäytyneenä paikkaamaan urhon haavaumat

ja tarina saa onnellisen loppunsa tai sitten
                                                      ei