kello viiden tee-lmä

ilo hauskuus myötämieli
unohda jo käärmeenkieli
loppuvathan myrkyt aikanaan
ja puheetkin hiipuvat, kokonaan

runoile aamun varhaiset hetket
juo viiniä, kerää itsesi alle viikunapuun
viivähdä kuitenkin vain hetki
onhan elämä lyhyt ja joskus tylsäkin retki

kaikella lie merkityksensä
syväkin tarkoituksensa
ymmärrys ei kylläkään aina riitä 
vaikka sanotaankin kyllä se siitä
                   kysytkin mistä? helvetistä?

ikkunan takaa loistaa aamun valo
lymyää kaukana taivainen taho
nyt riittää huomisen kajo
odotus ja jännitys, uuden kokemisen ilo

                   menneet päivät entiset
                   henkisesti nukkavierut eiliset
                   aika on puhaltaa henki luojan savityöhön
                   ja runoilla henkensä pitimiks vaikka täydenkuun yöhön