Hän on ihminen, jota vaihtaisi en mihinkään
Hän on ihminen, jonka tahdon tuntea pisimpään
Askeleet kaukaa kuulen melussa myrskytuulen,
kun hän saapuu taas,
on hänen katseensa kauneinta katseltavaa
Kaipuu suuri, kun ystävä on mennyt pois,
tuntuu, ehkei maailmaa ollenkaan ympärilläin ois
Mieli turtuu, ei pysty mihinkään,
usein miettii, mitä menikään tekemään
Ehken joskus vielä ystävinä hyvinä,
jolloin ajatukset kirkkaina, ei näin syvinä
kai näitä voi pitää jäähyväisinä?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
