On hetkiä,
jolloin vituttaa olla minä
En pidä ketään ystävinä
Tuntuu jokainen pieni taakka,
raskaammalta kuin sateinen rantaviiva,
jossa tuuli murskaa jokaisen aallon kallionreunamaan,
sitä seuraamaan, tahto pyrkii katsomaan
kun särkyy toiveet ainiaan
Huomenna on taas uusi päivä,
jolloin kadota saattaa huolenhäivä
Pää selkenee, joki kiivaana virtaa
Aallot seilaten kohti seuraavaa iltaa
Tai haihtuu kaikki pois
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kysymysmerkki!!!
Hyvä runo.
Sivut