Tunnetilat vaihtelee, olo on sekava
Ei pysty olemaan aina ekana
Tunne kulkee eritietä, järki käskee toisin,
Sydän tekee mitä tekee, jos vain voisin
Tehdä oikein, ei sattuisi kai
joka vitun maanantai, ja sunnuntai
Maailma muuttuu, unohtuu ihmisyys
katoaa maailma, tuo kaikkien omaperäisyys
Saa tuntemaan matkan raskaalta,
jos joka tilanne maistuu paskalta
Kaipaus murtaa ilon, tehden elämänkaaresta
turhan vinon
Aika näyttää, sillä välin mielen täyttää
Monet ajatukset
Selite:
Vähän turhaa kiroamista mut joo.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voin yhtyä Fionan kommentointiin tässä. Mutta sen voin kertoa myös, että kun lopulta oivaltaa sen, ettei oikeasti TARVITSE kuunnella toisten negatiivisia sanomisia tai loppupelissä miellyttää ketään muuta kuin itseään --- enkä nyt tarkoita narsistisessa mielessä --- se on valtava, vuoristoradan huikaiseva, upea vapauden tunne tajuta! Helppoa se ei ole, ja vaatii jatkuvaa ylläpitoa ... jokainen on ainutlaatuinen ja jokaisella on oikeus olla.
Sivut