Siinä hän istuu, jäisellä penkillä. Kylmät kyyneleet
jäätyvät poskille.
Tyttö on kuin mustanukke joka vain hengittää,
tuskin sitäkään.
Tyttö nousee, nostaa hupun päähän ja lähtee
jäälle. Huomaa kauempana jäissä rakoja.
Kävelee tyttö lähemmäs ja aina vain
lähemmäs kunnes.. on liian myöhäistä.
Ei ketään näy missään.
Tuuli hennosti hyväilee tytön kasvoja
haluaa tyttö jättää elämän, vaikeata se on
haluaisi hän tuuleen tarrata ja mennä sen mukaan kauas.
tyttö hiljaa kuiskaa ja antaa tuulen viedä:
- En tiedä mitä mä teen..
Tyttö nousee, nostaa hupun päähän ja lähtee jäälle.
Huomaa kauempana jäissä rakoja, kävelee tyttö lähemmäs
ja aina vain lähemmäs kunnes.. on liian myöhäistä..
Tyttö miettii mitä hän tekisi, ei kukaan edes huomanut , että tyttöä ei näy.
Tyttö hyppää, hän kadonnut on iki ajoiksi.
Ihan hiljaista on, tuuli itkee
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


