Kevätsinfonia

Harppaan
toukkien tatuoiman
puun yli.
Männynkävyt pilkistelevät
sammaleesta
kuin pienet ruusut.

Kääpä nököttää
kannon päässä
kuin parempia aikoja
odottaen.

Russakka loikkii
oksaisten kinosten yli
ja katoaa pellolle.
Varikset keskustelevat
puissa.

Pysähdyn.
Eipä maailmassa ole
parempaa hetkeä
kuin tämä.
Seisoa kukkulalla.
Odottaa.
Hengittää.
Tuntea.

Kurjen huuto
sielussani:
Kevät tulee!