Lähtö

Miten mustaa
on tämä yö
ja päivä sen vaatteissa

miten jäisin vain siihen yöhön
kun sinä olit vielä lähdössä
etkä vielä mennyt

vaan vasta lähdössä
ja vielä täällä
mitä sanoisin
kun tietäisin että pian lähdet

ehkä hei tai näkemiin
ehken kumpaakaan vaan nähdään
tai sitten toivoisin talven jäävän vielä
ja sinut kanssamme pulkkamäkeen

jonne emme koskaan menneet.

Miksi aika on niin nopea
ja me ihmiset liian hitaita
ja hyväuskoisia sen ilmeettömille kasvoille.

Tiedän että sinulla on nyt kaikki hyvin
ja että minun pitäisi lopettaa tämä itkeminen
silti tämä maailma on sinun mentyäsi jotain ilman
ja se on niin surullista, että se on mustaa.

Nyt näkemiin. Me tapaamme vielä.
Minä luovutan sinut ja käännyn suloisen Susannasi puoleen.
Me muistamme sinut juuri sellaisena kuin olit, yhdessä.