Karun pohjolan tuo

Runoilija kalatmies

mies
Julkaistu:
1488
Liittynyt: 22.6.2007
Viimeksi paikalla: 16.10.2023 23:28

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

"Kaikki runot omia,
 eikä aina niin somia.
 Kauas ei tieltä eksy,
 ihanan värikäs syksy.
 Väreistä keltainen,
 on niin iloinen."

Runoja tulee vielä lisää,
kun aikaa ja kiinnostusta riittää.
Ajatuksia tuulen kuiskauksesta,
voin myöhemmin kertoa.

Kuulen äänen,
näen maailman ihmeellisen,
sormet tanssivat päällä näppäimien,
lukea voit tuloksen.

Kirjoitukset ovat ajatuksia,
ollako ne totta vai tarua,
vaiko vilkasta mielikuvitusta,
ehkä aitojen tunteiden purkamista.

Edit: kirjoitustila tuli täyteen, siirrän vanhoja lyhyitä sivun 25 otsikon Arkisto (vanhat poistetut) alle.


PS. Älä tulkitse sanoja väärin,
surusta voi kirjoittaa myös hymymielin.
Tosin ihan helppoa se ei aina ole,
onneksi ei kanna ruudun taakse sun katse.

Tekstini lainaaminen osittainkin voi johtaa oikeudellisiin jatkotoimiin.
Kiitos kaikista mielipiteistä ja mukavia lukuhetkiä. 


© Copyright kalatmies
 
Karun pohjolan tuo sinisilmäinen karpaasi,
karvaisen hellä katse porautuu lävitsesi.
Kylmää hän tunteet kuin jää kyyneleesi,
antaa rakkautta sydämen parhaaksi.
Lopulta yksin jää jos lähdet tiehesi,
sellainen onko unelmien miehesi.
Älä sitten irti päästä käsistäsi,
merien jääsilmäinen otuksesi.
Onko tie aitoon rakkauteesi,
ota hänet lämmöllä sisääsi.
Sulata nyt sydämeen tiesi,
hän merien hellimä kivesi.
Kosketus herättää aistisi,
huulien kiihkeä suukkosi.
Kertoo ne aidon tarinasi,
herätä ihana vartalosi.
Nyt on sinun hetkesi,
päästä esiin tiikerisi.
Sydämen tunteidesi,
ota vaan nautintosi.
Heitä auki verkkosi,
kalasta rakkautesi.
Sinun oma saaliisi,
pidä kiinni otteesi.
On onnenpäiväsi,
avaa sydämesi.
Tunne onnesi,
rakkautesi.
 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut