Rakkaus jättää

Runoilija kalatmies

mies
Julkaistu:
1488
Liittynyt: 22.6.2007
Viimeksi paikalla: 16.10.2023 23:28

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

"Kaikki runot omia,
 eikä aina niin somia.
 Kauas ei tieltä eksy,
 ihanan värikäs syksy.
 Väreistä keltainen,
 on niin iloinen."

Runoja tulee vielä lisää,
kun aikaa ja kiinnostusta riittää.
Ajatuksia tuulen kuiskauksesta,
voin myöhemmin kertoa.

Kuulen äänen,
näen maailman ihmeellisen,
sormet tanssivat päällä näppäimien,
lukea voit tuloksen.

Kirjoitukset ovat ajatuksia,
ollako ne totta vai tarua,
vaiko vilkasta mielikuvitusta,
ehkä aitojen tunteiden purkamista.

Edit: kirjoitustila tuli täyteen, siirrän vanhoja lyhyitä sivun 25 otsikon Arkisto (vanhat poistetut) alle.


PS. Älä tulkitse sanoja väärin,
surusta voi kirjoittaa myös hymymielin.
Tosin ihan helppoa se ei aina ole,
onneksi ei kanna ruudun taakse sun katse.

Tekstini lainaaminen osittainkin voi johtaa oikeudellisiin jatkotoimiin.
Kiitos kaikista mielipiteistä ja mukavia lukuhetkiä. 


© Copyright kalatmies
 
Rakkaus jättää,
yksin on mies tää.
Sinua vain janosin,
joka hetki ihailin.
Olit päivieni aurinko,
rakkauden nautinto.
Vartalot sulautuen yhdessä,
energiaa virtasi sun sisällä.
Kun liu-uin sun lihassa,
olit kaikkeni maailmassa.
Vartaloasi kosketin,
kaikkialta maistelin.
Olit niin sulaa vahaa,
isosti tunsit ihanaa.
Hymysi iloisen,
muistan ikuisuuden.
Silmistäsi näin,
hyvää sul tein.
 
Katson tyhjää paikkaa,
ei vierelleni kukaan palaa.
Nyt sydämeni itkee,
yksin pimeässä suree.
Kylmyys valtaa sen,
suljen rakkauden oven.
Auki se oli toven,
jättäen suuren loven.
Jos ikävää poden,
sua vain ajattelen.
Kertoa voin sen,
antaa kiitoksen.
Yksin nyt olen,
rakastua enää voi en.
 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut