Yksinäisyyttä on se
jonka kuiskuttelua
ei vaienna edes
hänen sylinsä.
Se humisee korvissa
yön pimeinä tunteina
ja sulaa lopulta helpotukseen.
Tänäkään yönä
ei tarvitse kestää
kenenkään toisen
rikkinäisyyttä
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Sateessa | Lokakuun aurinko | 23.8.2016 | 1 | Runo |
| Sateessa | Elefanteista ja ihmisistä | 11.8.2016 | 2 | Runo |
| Sateessa | 22:25 | 4.8.2016 | 1 | Runo |
| Sateessa | Tunti ja vartti | 15.6.2016 | 2 | Runo |
| Sateessa | kesäksi kotiin | 3.5.2016 | 1 | Runo |
| Sateessa | Elotuuli | 6.8.2015 | 5 | Runo |
| Sateessa | Haikea kesä | 9.7.2015 | 2 | Runo |
| Sateessa | Rikki | 6.12.2014 | 4 | Runo |
Kommentit
Alkuun toivottomuus, lopussa helpotus. Yhdyn edellisiin kommentteihin; erityisen hieno!
Näin upeaa kuvausta yksinäisyydestä en ole
kohdannut. (Jos runoilija malttaisi vielä tarkistaa kirjoitusasun, eli onko jokainen rivi aloitettava isolla kirjaimella, vai voisiko kirjoitusasua muokata?)
Sisällöltään tämä runo on sitä luokkaa, että kannattaisi tarjota muuallakin julkaistavaksi.
Vaikuttava runo, sanattomaksi vetää. Etenkin pari viimeistä riviä kolahtivat.
niinpä
yhdessäkin rikkinäisessä on kestämistä,
kahdesta tulisi jo ihan mahdottomuus,
joskin sitähän tämä elämä on epätäydellisyyttä,
kai siihen on vain kasvettava hyväksyen, nähden rikkinäisyyden takaa myös valmius ja erityisyys.
runo hieno
Sivut