Voitko tukistaa minua
repiä kaikki hiukset yhdellä vedolla
en jaksa tätä ruhoa kantaa mukanani,
kun kuulen koputuksia sen kannelta
Haluaisin kurkistaa kattoluukusta taivaalle
kuulla lokkien kuorolaulannan
puristaa lasia sormet valkoisina
ja nauraa hysteerisesti vitseille,
jotka tulevat telkkarista
Lohtuheijaan itseni pehmeään huoneeseen,
jonka olen rakentanut tuoleista ja peitoista
ikkunoiden raoista luikertelee järkikorroosio,
jota ei ole punapilkuissaan
tajuttu salaojittaa
Täynnä onnea on ruhoni,
joka huutaa iloaan jäykkänä lattialla
koskeni kuohuu toivoa
koskekin,
niin vittu haukkaan sinulta korvan
sitten...
ME KAIKKI OLEMME VINCENT VAN GOGH
Mutta vain minä luin yskän
ja minun keuhkoni
istuvat mallina jalat ristissä jakkaralla,
kun te levitätte niiden paksua limaa
maalauskankaalla
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Raju kieli oli vähän uuden kokeilua... harvemmin se runoihini joutaa, mutta nyt koin sen sopivan tähän sekalaiseen säesakkiin.
Ei mitään sattuman varaan, pensseli ranteita myöden palettiin ja työ alkaa. Niin myös runosi.
Vahvaa vetoa koko ajan.
Upeat runosi tarvitsevat pelti alustan, jolle kirjoitat.
Niin vahvoja ne ovat. Mutta älä leikkaa korvaasi, sinua luetaan jo nyt.