Tarina raitapaitaisesta naisesta

Raitapaitainen nainen heräsi arkena aina samaan aikaan klo kuudelta. Ensimmäiseksi hän avasi vaatekomeronsa oven ja valitsi siististä pinkasta yhden raidallisista paidoistaan. Niitä oli paljon, hän ei oikeastaan käyttänyt muunlaisia puseroita. Ne olivat varma, turvallinen valinta. 
Sitten hän puki housut ja raidalliset sukat. 
Aamupuuron syötyään keittiössään, jossa oli raidallinen matto, hän alkoi valmistautua töihin lähtöön. 
Raitapaitainen nainen käveli aina työpaikalleen, se oli hyvää hyötyliikuntaa hän tuumi. Hän käveli aina samaa reittiä, eikä oikeastaan enää kiinnittänyt ympäristöönsä sen ihmeempää huomiota. 

Tänään raitapaitaisen naisen työpaikalla tapahtui jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Hän oli saanut uuden työkaverin. Pallopaitaisen miehen, joka kädestä pitäen esitteli itsensä Onniksi. Raitapaitainen nainen tarttui käteen ja kertoi olevansa Ilona. 
Hän mietti vanhempiaan, miten he olivatkaan valinneet tuollaisen nimen hänelle, naiselle, joka ei useinkaan hymyillyt. 
Pallottelevalla miehellä oli tapana työn lomassa heitellä pientä palloa. Hän heitteli sitä myös Ilonalle, huutaen Ota koppi Ilona! 
Omaksi ihmeekseenkin Ilona huomasi pitävänsä pallottelusta, josta muodostui heille päivittäinen leikki. 

Yhtenä päivänä töiden jälkeen Raitapaitainen nainen päätti pistäytyä vaatekaupassa. Hän oli jo jonkin aikaa pohdiskellut, että voisi ostaa uusia paitoja. Hän oli jo hieman kyllästynyt ikuisiin raitapaitoihinsa. 
Kaupasta hän valitsi muutaman sydänkuvioisen paidan sekä yhden pilkullisen sekä yhden leopardikuvioisen, eikä edes ajatellut että se olisi ollut liian rohkeaa. 

Eräänä päivänä raitapaitainen nainen päätti pistäytyä mattokaupassa. Hän oli kovin kyllästynyt keittiön raitamattoon ja halusi jotain räväkämpää. 
Mukaan tarttui iloisen punaisen, pyöreä matto. Se oli kovin ihastuttava ja sopi täydellisesti hänen keittiöönsä. 

Sitten yhtenä päivänä raitapaitaiselle naiselle tapahtui jotain ihmeellistä, sellaista mihin hän ei ollut tottunut. 
Hän yllätti itsensä haaveilemasta, ja sellaista ei ollut hänelle tapahtunut jälkeen lapsuuden kovinkaan usein. 
Raitapaitainen nainen, voinemme varmaan kutsua häntä tässä vaiheessa jo Ilonaksi, päätti töistä tullessaan kulkea eri reittiä kuin yleensä. 
Matkan varrella oli muutamia aivan hurmaavia pieniä puutaloja, joissa oli kaunis oma piha. Pihoilta kuului iloista naurua, siellä lapset keinuivat ja leikkivät. 
Ilona pysähtyi ihastelemaan taloja ja silloin se tapahtui, toive onnesta, omasta pikkutalosta, perheestä ja Onnista. Niin Onnista, Ilona haaveili onnesta hänen kanssaan. 
Onni oli niin mukava mies ja sen jälkeen kun Onni oli tullut työpaikalle, kaikki oli muuttunut. 
Ilona oli ensimmäistä kertaa rakastunut. 

Tämä tarina päättyi sitten onnellisesti. Ilona ja Onni vihittiin seuraavana kesänä. He ostivat pienen punaisen talon ja saivat suloisia lapsia. 

Jos tänä päivänä sattuisit kulkemaan heidän talonsa ohitse, näkisit kolme lasta pihalla leikkimässä. 
Kolmevuotias Aarre rakentaa juuri lumilinnaa isosiskonsa Helmin kanssa. 
Seitsemänvuotias Unelma harjoittelee pihalla hiihtämistä, joulupukin tuomilla uusilla suksillaan. 
Sisälle emme oikein pääse kurkistelemaan, mutta voinen kertoa teille, että siellä Ilona ja Onni valmistavat yhdessätuumin ruokaa perheelleen. Keittiössä on lämmin tunnelma, paljon Iloa ja Onnea.