siilin otsapiikit nousevat pystyyn
mäen päällä, jäkäläviltillä,
kun saavun kalliolle:
liian myöhään. yö on jo lähdössä
mutta ehdin näkemään vilauksen
kuun hohteesta lehmuksien rungoissa,
eteerisinä julisteina tälle tapahtumalle.
tuo hopeinen vivahde, jonka olin
aina uskonut olevani toivoni lähde,
ei ole koskaan näyttänyt niin kirkkaalta,
niin onnelliselta,
nyt valuessaan ulottumattomiini.
Selite:
Kirjoitettu talvella 2021.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit