Ratkaisematon yhtälö

Runoilija Lumie

Kun kohtasimme
tiesimme toisistamme paljon 
muttei silti tarpeeksi

Pelkäsin pudottautua vaahtoavaan virtaan
etten selviäisi sen pyörteistä
että
vasta värittämäni siivet lakkaisivat olemasta

Suurinta viattomuutta on tietämättömyys
katsoin kimallustasi kultaisen valon leikkauspisteessä
kuuntelin sanojasi
tiesin, että vihdoin
saan antaa jalkojeni vavista
sillä siipiesi hipaisu silittää arpeni

Taivaankannen väripaletin sulautuessa 
jätän sinulle avaimen minuuden lokeroihin
koskaan kajoamattomiin
uskallan lentää karttojen ulottumattomiin
kastehelmestä avautuvaan maailmaan

sillä minun taikani tarvitsee sinut
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Luin tämänkin useaan kertaan ja aina olin
ainakin löytäväni jotain uutta.
Tulkintoja saa olla monta, se on hyvän teoksen merkki.
Runojasi lukiessaan ei ainakaan pety. Loistava teos jälleen.
Kiitos 🤗🙌🌷👍
Upea! Viimeinen lause kruunasi kaiken.
 

Käyttäjän kaikki runot