Sano että

Runoilija Lumie

Hetkinä jolloin taivas pysähtyy
aurinko valuu kuparisia putouksia hämärään
astun siniseen usvaan
etenen sen piilottamaa polkua

Joskus on kuljettava kartatta
jotta näkisi
ulottuvuuksien yli
jotta ohittaisi
risteyksen, joka ei ollutkaan sinua varten
vieraaksi muuttuneen kotikadun
jotta huomaisi
hädin tuskin havaittavan hohteen tienpientareella

Sinä
piirrät suoran mahdottomuuteen
maalaat elämän reunat näkymättömyyksiin
sallit varjojen astella valon kanssa käsikkäin
kaiken kokeneiden kivien rajaamilla rannoilla

sano että
äärettömyyskään ei ole tarpeeksi
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upea teos, tykkään todella paljon.
Kiitos kaunis :) 
Upeasti käytät kielikuvia.
Kiitos, toisinaan sanat odottavat sopivaa paikkaa, jonne ne voi upottaa. 
Erittäin monitahoinen runo, joka hienon runon tunnusmerkki. Joskus on kuljettava kartatta, jotta näkisi ulottuvuuksien yli. Näin se on. Puhutteli. 
Kiitos kommentistasi. On upeaa kuulla, että löysit tästä jotakin itsellesi :)
Joskus mikään ei riitä, kannattaa olla vähään tyytyväinen kuitenkin <3 
Tyylikkään oivaltava runo, joka johdattaa lukijansa mielen arvoituksellisiin syvyyksiin. Kauniskin ja hyvin jaoteltu säkeiksi.
 

Käyttäjän kaikki runot