Aamulla olen yksin.
Katselen taivaalle, odotan merkkiä.
Ei ole aurinko sellainen.
Se on kellon ja kalenterin orja.
Toivoisin äänesi kertovan nyt
mitä on, mikä tulee.
Tänään on toinen päivä.
Ajattelitko sen helpoksi
ohimennen annetuksi?
Se olisi onnetonta.
Vastahan sinä autoit minut elämään.
Se on uutta lukua.
Näinä päivinä haluan rakastaa
ja olla rakastettu.
Ymmärrän kyllä,
rakkaus on suuri sana.
Tiedän myös, että rakastun liian helposti.
Mutta onko se vastaus kysymykseen?
cc-kaupallinen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi on hyvä. Se on kuin dialogi tai osanen sisäisen minän tunneanalyysistä
t. hullutus
Löytää se oikea ja rakastaa.
Ihana on pohdiskeleva runosi,
joka päivä näitä mietin ja hyvältä tuntuu,
että muutkin ovat joskus "polun varrelta" eksyksyssä :)
Takuuta ei anna kukaan.
Onni on tässä hetkessä.
Onko se rakkautta?
Niin haluan ajatella.
sillä meillä on mahdollisuus, aina ;)
Rakkaus hulmahtaa yllemme ja aurinko paistaa ;)