Kasvojesi varjot seuraavat minua
ääriviivasi ovat piirtyneet talon jokaiseen saumaan
Kuulen tuoksusi
Näen ääänesi pehmeän soinnin
Tunnen askeltesi painon
Aistini ovat sekaisin ikävästä
Ikävästä sinne
Mitä ei koskaan ollut
Kaipaan aamuja hymysi alla
silmiäsi
silmiäsi iltaisin itken
Paina kasvoni vielä kerran
sen vihreään hämärään
mistä onneni puutarha versosi
kaikki kuihtui ylväänä niille sijoilleen
On elämä edelleen kaunis
loputon luopumisen laakso
ääriviivasi ovat piirtyneet talon jokaiseen saumaan
Kuulen tuoksusi
Näen ääänesi pehmeän soinnin
Tunnen askeltesi painon
Aistini ovat sekaisin ikävästä
Ikävästä sinne
Mitä ei koskaan ollut
Kaipaan aamuja hymysi alla
silmiäsi
silmiäsi iltaisin itken
Paina kasvoni vielä kerran
sen vihreään hämärään
mistä onneni puutarha versosi
kaikki kuihtui ylväänä niille sijoilleen
On elämä edelleen kaunis
loputon luopumisen laakso
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
-Riipaiseva kirjoitus ikävästä, toivoisi niin että odotus kerran
päättyy, ja se mikä on Rakkainta, on kerran eräänä päivänä sylissäsi?
-elämä on jonkin -asteinen odotushuone?
Sivut