Minä olen hylätty kaupunki
Jonka jokainen tie
nimeäsi huutaa
Minä olen auki jäänyt kotiovi
vaiennut rappunen
pysähtynyt ilma
vailla tilaa hengittää
Ruostuu kyyneleiset pihakeinut
Etkä enää koskaan
kysymyksiini vastaa
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Mimmu | Onko todellakin | 18.8.2006 | 0 | Runo |
| Mimmu | Nimetön | 27.8.2006 | 0 | Runo |
| Mimmu | Äidille | 27.8.2006 | 0 | Runo |
| Mimmu | Nimetön | 27.8.2006 | 3 | Runo |
| Mimmu | Tunteiden ylilyönti | 27.8.2006 | 0 | Runo |
| Mimmu | Kotidiagnoosi | 27.8.2006 | 0 | Runo |
| Mimmu | Nimetön | 27.8.2006 | 0 | Runo |
| Mimmu | Nimetön | 28.8.2006 | 2 | Runo |
| Mimmu | Nimetön | 28.8.2006 | 3 | Runo |
| Mimmu | Nimetön | 9.10.2006 | 4 | Runo |
Kommentit
Erittäin riipaisevaa tekstiä..tämä kyllä sopii mielialaan nyt ja ainiaan =) Upea runo!
sellainen ilmassa riippuva, alati vellova.. pysähtynyt niille sijoilleen. huutaa kuiskauksia.
minä pidin tästä ja tämän täydellisestä irrollisuudesta. kuin se pysähtynyt ilma ja nimeä huutava tie.. *huokaus*
niin kertovia kuvaelmia.
pieni miinus nimettömyydestä. täm,ä teksti ansaitsee itselleen raamit.
Haikeansuloinen ja koskettava runo kaipuusta! Hienoja vertauksia runossasi! Hyvää syntymäpäivää!