Meidän satumme

Runoilija Elämänrunot

nainen
Julkaistu:
11
Liittynyt: 10.3.2018
Viimeksi paikalla: 1.1.2019 21:56

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Tämä oli meidän satumme, meidän hetkemme.
Hetki jolloinka elämä loppui jokaiseen suudelmaamme.

Se alkoi kun kävelin elämän polkua yksin ja odotin ,sinua.
Niin tulitkin ratsullasi ja sieppasit minut syliisi ratsaille.
Mihin mennään? kysyin.
Kotiin rakkaani.kuiskasit korvaani.
Ratsastimme yli maiden, kukkuloiden ja aavikoiden.
Läpi auringon laskujen kuutamoiden ja tähtitaivaiden.
Tunsin niin turvalliset kätesi ympärilläni.
Ne lämmittivät kylmissä jäätiköissä  ja viilensivät kuumissa helteissä.
Yövyimme metsissä, nukuimme nuotiotulien äärissä, yhdessä niin lähekkäin.
Matkasimme kohti satulinnaamme , kotiamme.
Luotin sinuun, luotin meihin, luotin satuumme.
Sinä veit minut kotiin.
Sinä rakastit minua ja turvasit elämäni.
Rakkautemme palo sai aikaan ison perheen.
Oli kultakutria, sinisilmää  ja pojan potraa.

 

Elimme satulinnassamme onnellisina.
Aina ja ikuisesti.
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Minulle tämä runosi on ajankohtainen, kun minulle ja elämänsulostuttalleni tuli hetki sitten täyteen 50 avioliittovuotta.
Kiitos ja onnea avioliitollesi.
Minulle tämä on vain unelma.
 

Käyttäjän kaikki runot