Peikko pojan sylissä

Runoilija miesvaalea

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miesvaalea kuva
mies
Julkaistu:
530
Liittynyt: 17.1.2018
Viimeksi paikalla: 13.2.2026 3:26

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

kelle kuullunkaan kun olen hiljaa 





 
 
Ollaanpas ihka menty mutruun me kukkavaasit,
keikarinkukka et hedekukka
                     
oletkos piilossa taas aurinkoaasi?
luonne lanne luomunaiseni
 
olen pihka puussa puolitangossa,
pölkky poika pöksy sabotaasi
 
hei lumoojattareni, silmukka herukka,
                     
käpälä mäessä taas pinteessä,
rentukka et niitynkukka
 
olen kyyryssä reppuryssä eksyksissä,
etupäässä puoli pökerryksissä
 
suhteemme umpitukossa,
se olisikos pahitteeksi,
suolakeksi, korvannipukka,
jos antaisit anteeksi
 
polskahti lammen meritaimen
mätkähti lammaspaimen,
aamen
uusi olkoon päivä huomen
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tää laukkuryssän jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa tykkää kuvatunlaisesta solmusta suhteessa. Siis kuvaus on sopivan humoristinen, syhmyrä ei voi olla avaamaton :)
Kiitos mukavasta kommentistasi joo tuossa runossa on sen verran minua, että isäni niin kuin sinunkin tuolta naapurista, lienet serkku tyttöjä sinä, ajattelinkin että jotain yhteistä meillä, kun samoilla aalloilla useasti kuljetaan. :D
Siitä sen täytyy johtua, sukulaisuudesta! Tosin mummini isä oli tämä kyseinen kauppias, että olenko minä sitten kolmannen polven karjalaisia, vai miten se menee. Kiva kuulla kuitenkin että toisetkin kantavat sielussaan Karjalan kunnaita :D
Kiitos sitä se, nyt tuli vähän karjalan väheksyntä tai voihan sitä sanoa kauniimmin vaatimattomuus esiin minä en oo tehnyt kuin yhden karelia runon, onneksi tuo laukkuryssä isän leikkisyys kieputtelee korvan takaa kutittamassa.

Karelian neito
 
Valtiatar taivaan,
daami ambrosia,
nautinnon serafia.
 
Olet pyhän mirhan,
puhdasta tuoksua,
mielen rakkautta.
 
Viisas luonteesi,
kuin timantti,
hiottu Briljantti.
 
Voi nuo ajatuksesi,
ne soivat niin kauniisti,
värein suopein sävyin.
 
Kasvosi kutsuvat,
oi idän neitoni,
muistoihin Karelian.
 
Tuo sylisi sisin,
on elämän pyhin,
lämmin seimi hellin.


 
Oletpa saanut istutettua Karjalan naiseen kaikki naisen hienot ominaisuudet! Kiitos :)
tuossa on märehtimistä pidemmäksikin aikaa
Kiitos mitä sitä "märehtimään" uusi olkoon runo huomen;)
kantamukseen paras kaikesta, matkaan vain kohti mainetta
valikoima usein niukan tiukka, silmänisku ja katse piukka
mielenkiintoinen näkökulma kulttuurivaihtoon ja yhteiseen rikkauteen
 
Kauppiaan kauppatavara ja kauppias kertoo paljon arvoituksellista, Kiitos Karita.
Hymynkare nousi suupieleen. Kiitos mukavasta lukunautinnosta..
Aina se hyvä kun saan sut hymyilemään.
runo on miestäni positiinen kuin mikä: mustanharmaan kuoren alla. 
No niinpä riidat joskus syntyy helpolla niin miksei sovutkin vois.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot