Oletetulla aavikolla odottava piano

Runoilija Fructus

mies
Julkaistu:
11
Liittynyt: 27.7.2017
Viimeksi paikalla: 5.12.2019 1:07

Asuinpaikka: Turku
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kiitos vierailusta profiilisani!

Itse olen kovin kriittinen omia teksejäni kohtaan, eikä lähipiirissäni oikein ole henkilöitä niitä arvioimaan, joten arvostan jokaista kommenttia ja kehitysehdotusta.

Hyvää jatkoa!

 
 

Horisonttiin valuva aurinko loi vielä kerran säteensä maahan. 

Oli auringon vuoro mennä.

Maa ympärilläni on täynnä punaisia pieniä kiviä, violetti utu vaikeuttaa kulkuani. 

Matkaani rytmittää tasaisin väliajoin törmäävät hieman suuremmat kivet, tuntuu kuin meillä olisi sama määränpää. 

Näen jo pianon kaukaa edessäni. Se odottaa henkilöä, ihan ketä tahansa, soittamaan itseään. Viime kerrasta on jo liian kauan. Toivon kuun pystyvän valaisemaan matkaani auringon luovuttaessa taivaan vahtivuoronsa. Toisaalta, ei ole väliä minne kävelen, sillä pääsen aina perille. 

Mieleni tekee sen. Huomaan istuvani tuolilla, edessäni mustaa ja valkoista. Vuosikymmenet (luullakseni) olisivat voineet kohdella muistoa paremmin, mutta tyydyn siihen mitä on tarjolla. 

Pakotan itseni muistamaan kauniin naisen soittamassa kaunista sävelmää vanhassa rantabaarissa. Sormeni soljuvat muistojeni maailmassa muuttaen menneet tulevaksi ja sinut uudelleen olevaksi. 

Vajoan kaikkeen siihen mistä haluaisin sinulle kertoa. Herra Tao heittämästä minut pihalle baarista maksamattomien juomien takia, kaiken kadottavista maailmanmatkoistanit, lapsuuteni mummola mäen päällä täynnä sitä itseään. Tai pikemminkin niitä itseään. Täydellisiä kopioita itsestäni. 

Lopulta alan ymmärtämään. On enemmän kyse minusta kuin sinusta.
On aina ollut.


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä menee syvälle, jonkin toiselle puolen. Kiitos.
 

Käyttäjän kaikki runot