ei unelmat palaa

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
452
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 6.1.2026 23:52

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 

Niin hulluja hulluja unelmia!
On aika ne kitkeä
tallata maahan
unohtaa!
Loukossain väristen
hulluuttain itkeä
myöntää vihdoinkin
tappion tulleen
ja osaansa alistuen
päänsä painaa
Hiljaa luovuttaa

Ei enää hulluja hulluja unelmia!
Minä vapisevin sormin
horjuvin jaloin
ne upotin
hukutin
hautasin syvyyksiin!
Yhdessä yössä ne tapoin
Nyt olen tyhjä
ei unelmat palaa
Jäävuoren alta
ei kuulu mitään
Vain hiljaisuus huutaa!

Niin hulluja hulluja unelmia!
Niitä pääni oli täynnä
mutta nyt olen vapaa
kun murhasin
hakkasin
viilsin valtimot auki!
Veren kaiken virrata annoin
Itkin kauan
unelmieni perään
Rukoilin voimaa olla yksin
Pääni on painunut
Ei ole unelmia enää

Selite: 
- haluaisin nukkua - tai olla joku muu -
Kategoria: 
 

Kommentit

Kipeissä sydämen haavoissa asut. Voimia päiviisi, ystävyyden, rakkauden toivoa...

Unelmien murskaantumisen jälkeen on hetken viha, epätoivo, pohjaton suru, kaikki mahdolliset tunteet. Sitten tulee tyhjyys... Vahvoja tunteita, vahvaa tekstiä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut