koskiko

Koskiko yhtään sydämeesi
kun kuulit että minä murruin?
Luotin vain sinun katseeseesi
enkä huomannut että viekkauteesi
niin hitaasti
hitaasti turruin
Murskasit toiveeni yksitellen
ja minä vain elin
kaikkea
kuvitellen!

Minä mies olin voimakkain
sinä nainen heikoimmasta päästä
Nyt vuosia nuolen haavojain
jotka sain sun lähellä ollessain
minä olinkin hauras
ja sinä - jäästä!
Kerroin toiveeni salaisetkin
ja sinä vain nauroit
kun minä
itkin!

Taas kuulen äänesi seksikkään
se myrskyn läpikin pauhaa!
Miten haluni saisin tyyntymään
kuinka veren suonissa hyytymään
koska muistoilta
pääsen rauhaan?
Taaksesi jätit miehen murtuneen
joka kerran
uskoi
rakkauteen

Sinä tulit luokseni uudelleen
ja taas sinun kädestäsi nuolin!
Ei ole järkeä tähän hulluuteen
eikä apua raastavaan sairauteen
Sinä nauroit vain
kun minä kuolin!
Miksi nauttien hakkaat miestä
joka on kuin
varjo
entisestä?