Ero

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
451
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 1.1.2026 10:33

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 



Ero

Huutoni kuoli
kuiskasin vain
älä mene pois, vielä jää!

Sinä nauroit niin kuin nauraa ihminen
jolla on valta ottaa tai jättää
Saat kaiken mitä pyydät, ethän mee,
kuulin ääneni sopertavan
Näin sun silmiesi ilmeen ärtyneen
kun toivoit mun lopettavan

On sulla täällä nyt avaraa, sanoit
ja taas sinä nauroit

Minä istuin ja katselin sivusta vaan
kun muuttomiehiä neuvoit
Niin kiinni kolahti ovi ja tajusin sen
että jätit mut lopullisesti
Menin ikkunaan ja katsoin
kun hymyilit niin pilkallisesti

Niin häivyit mutkan taa muuttoauton edellä
Heilutit vielä kädellä hyvästejä
Oli tullut ilta – oli tullut pimeä


 
Selite: 
Tämä on ensimmäisiä runoja, mitä olen tänne kirjoittanut. Olin vielä naimisissa ja eron kellot alkoivat hiljalleen soittaa surullista sävelmää. Runo ilmestyi täällä 21.09.2003. Vuosien kuluessa se on jostain syystä kadonnut, laitan sen takaisin tänne.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut