ja taas

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
452
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 6.1.2026 23:52

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 

 

 

ja taas

en tiedä miksi
niin kylmästi
kylmästi
huokaa tuuli
se surulla täyttää rintani
ja muuraa kiinni
mun suuni

iskusi osui sydämeen
se kaiken muuksi muutti
oi miksi olin
se ihminen
joka valheisiin
näin luotti

tiedän
päivät ne kuluu
ja uudelleen
kuin houkka
verkkoon kutsuvaan
lennän
niin luulen
tuskan jo poistuneen
ja taas mieli on
onnen unelmia täynnä

 

 

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Voi että sentään. Tässä tuli esiin koko tunnelataus.
Varsinkin toinen säkeistö osui ja kolahti.
Hieno kokonaisuus, ja upeasti kerrot siitä miten aina uudelleen ja uudelleen voi sortua samaan uudeleen, uskoa jälleen vanhat valheet.
Todella upeaa.

Kuin osaisit ajatuksiani lukea tai sydämen tunoja sanoiksi pukea.. Ilmeisesti löytyy muitakin sinisilmäisiä särjettyjä sydämiä.

Oi, miten ihanaa taas!Mitä muuta osaisin sanoa tuon onnen jälkeen!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut