![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jari Ylamaki kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-1104-1725907517.jpg?itok=7R2PFh9V "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jari Ylamaki kuva")
Tämä katu, raskaan hengityksen suolainen laulu,
jossa autot karjuvat kuin vihaiset jumalat.
Maan sylissä lojuu viinapullon henki,
joka kuiskii korvaani: "Unohda huominen, unohda itsesi."
Mutta minä en voi, sillä viha on polttomerkki,
palava bensiini suonissani.
Mies lyö roskista kuin se olisi hänen isänsä,
roskis ei liiku, mutta maailma tuntuu halkeavan.
Väkivallan oodi soi betoniseinissä,
naurun, itkun ja lasinsirujen sinfonia.
Jokaisella on oma rytminsä,
mutta kukaan ei löydä tahteja, joissa sydän voisi levätä.
Narkomaanin varjo tanssii seinillä,
se maalaa taivaalle raitoja, jotka vain hän näkee.
Minä juon kaljan loppuun,
tuntematta enää raudan makua huulillani.
Tämä on meidän iltamme,
jossa aurinko ei koskaan noussut.
jossa autot karjuvat kuin vihaiset jumalat.
Maan sylissä lojuu viinapullon henki,
joka kuiskii korvaani: "Unohda huominen, unohda itsesi."
Mutta minä en voi, sillä viha on polttomerkki,
palava bensiini suonissani.
Mies lyö roskista kuin se olisi hänen isänsä,
roskis ei liiku, mutta maailma tuntuu halkeavan.
Väkivallan oodi soi betoniseinissä,
naurun, itkun ja lasinsirujen sinfonia.
Jokaisella on oma rytminsä,
mutta kukaan ei löydä tahteja, joissa sydän voisi levätä.
Narkomaanin varjo tanssii seinillä,
se maalaa taivaalle raitoja, jotka vain hän näkee.
Minä juon kaljan loppuun,
tuntematta enää raudan makua huulillani.
Tämä on meidän iltamme,
jossa aurinko ei koskaan noussut.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit