Taivaanrannankirjuri

Olen kiertänyt jalkaisin autiosaaren
käynyt päästä päähän koko elämänkaaren
vaikka vielä ei painakaan ikä
ja tämä saari on kaiketi kauttaaltaan karu
mutten pienistä piittaa, niin paljoa paru
sehän ongelma olis jos mikä

kun on täälläkin luotava elämänuraa
painettava jälkensä saveen tai kuraan
ja tyydytys on saatava siitä
olen miettinyt että jos hanskat löis tiskiin
voisi takin nostaa naulaan ja turvautua viskiin
vaikkei mainetta tyyli se niitä

mutta ole hyvä, ole sinä edes hyvä
kun ihmisten meri on jäätyvä ja syvä
ole hyvä, ole sinä edes hyvä
ole laarissa viljelijän viimeinen jyvä

olen rannalle tuumannut rakentaa kaivon
siihen koittaa kuopata rautaisen raivon
jonka yksinäisyytein on luonut
kun vaimonain vain on varjoni oma
siitä kaukana on runous tai sanasto soma
mun muusani myrkyn on juonut

ja tilalle on tulleet perkeleet, pirut
niiden viemänä viinan vankina virut
vaikka vartija vilauttaa viilaa
niin ei kaltereita katkaise kopistaan kukaan
jos ei ikkunasta sellin mahdu matkalle mukaan
myös mukavuus, se edelle kiilaa

mutta ole hyvä, ole sinä edes hyvä
kun ihmisten meri on jäätyvä ja syvä
ole hyvä, ole sinä edes hyvä
ole laarissa viljelijän viimeinen jyvä

täällä rannoille ajautuu roinaa niin rutkaan
kuin perjantai-iltaisin juoppoja putkaan
mutta harvoin on täälläkään se lohtu
kun ei roinalla sillä merenneitoja pyydä
eikä seireenejä siroja syvyyksistä syydä
tänne meren sininen kohtu

ja voi taivaalta sataa korppikotkien kuolaa
siltä turvaa jos haet, etsit suojaista luolaa
älä etsi luodolta tältä
sillä kallion kivikin karisee maahan
ja suojasi muuttua ansaksi saahan
täällä valtaa valheen et vältä

mutta ole hyvä, ole sinä edes hyvä
kun ihmisten meri on jäätyvä ja syvä
ole hyvä, ole sinä edes hyvä
ole laarissa viljelijän viimeinen jyvä

täällä koston voit antaa peltoosi kylvää
mutta kukat sen vaikka ovat koreat, ylväät
ei siementä se sinulle tuota
voit onnesi löytää keinoin kai muinkin
kartella kurjuuden polkuja jos suinkin
kunhan lähteeseen laupeuden luotat

ja vaikka askelen päässä ois taivaassa talo
jonne kulkijaa viekottaa vaivaisa valo
niin jos kangastus ei sinulle riitä
lauluun latteasta langasta lauseita puno
maasta maistele maailman mahtavin runo
siten luojaasi luontoa kiitä

ja ole hyvä, ole sinä edes hyvä
kun ihmisten meri on jäätyvä ja syvä
ole hyvä, ole sinä edes hyvä
ole laarissa viljelijän viimeinen jyvä.