Rautanaamio

Minuun sattui
Olin väsynyt
Suljin silmäni
Halusin nukahtaa ikuiseen uneen

Kaikelta tuntui menneen pohja
En päässyt sitä tuskaa pakoon unessakaan
Aikaa kului, yhä sattui mutta tajusin
Minun paloni oli sisäsyntyinen

Niin avasin silmäni
Haavat, pahatkin arpeutuvat
Muuttuvat muistoiksi, tarinoiksi
Nousee feenikslintu tuhkasta
Nousen siis minäkin