Juissi

Sinua loukkasin jotenkin rakkaani,
sydäntäsi haavoitin.
Rakastan koko sydänmestäni sinua oma rakas enkelini,
tiedä en teinkö sen sanoillani,
teoillani.
Mutta se murskaa sydänmeni.
Anteeksi kultani.
Ilman sinua olen onneton,
vain varjo alla kuolleen puun.
Miksi yhteyttä sydänmeesi en enää saa,
tulisin luoksesi jos vain sen sallisit.
Rakkauteni sinuun on kuin ruusu kauniin puutarhan,
miksi haluat sen katkaista,
antaa sen kuihtua.
Annoin sinulle sydänmeni avaimen,
annoin sinulle kaiken.
Sinä annoit minulle todellisen onnen,
todellisen rakkauden.
Silti haluaisin sinun kuulevan,
että sinua rakastan rakas enkelini.
Mut en kuule sinua,
en näe sinua kultaseni.
Ikävöin sinun iloista nauruasi,
pehmeitä huuliasi, tulisia suudelmiasi,
ikävöin sinua.
Sen surun kyyneleen poskellesi vierineen suudellen sen kuivasin,
sylissäni pitäisin kunnes surun viimeiset kyyneleet ovat paitaani kuivuneet.
Sinut hellästi uneen saattelisin,
hellästi sinut vasten itseäni pitäisin,
hiljaa sinulle kuiskaisin rakkaani.