"Isä"

Isäni oli supersankari,
ihminen, jota rakastin.
Elämäni ensimmäiset
kahdeksan vuotta.

Isä, petyin sinuun.
Isä, petit meidät.
En pysty ikinä,
antamaan anteeksi.

Minuun jäi ikuisesti jälkiä,
oikeasta ja väärästä,
valehtelemisestä.
Pettämisestä.

Tuolloin ajattelin,
ettet voi jättää meitä.
En halua päästää sinua.
Mutta se on mennyttä.
Nyt on parempi,
että äiti teki lopun,
viiden vuoden tuskalle,
ja sinä sait puolesi.

Ja ei, en kaipaa sinua.
En valehtelua,
pettämistä,
väkivaltaa,
aggressiivisuutta,
riitelyä.
Ei, kaipaan isää.

Nähdessäni sinut,
näen kaiken tuon.
En isää.

Luulet olevasi "isä",
mutta ei,
et ole ollut,
moneen vuoteen.