Muuttolintu

Runoilija MikaelF

mies
Julkaistu:
2
Liittynyt: 7.11.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Yksi miljoonasta, miten päin sen ottaa. Olenko vain yksi muiden joukossa vai yksin ainoa joka palaa. Kevään tuulahdus, niittymeren kauneus. Pitkän talven kinokset harteiltani pois vihdoin lakaistaan.
On ikävä ollut kotiin.

Tarinoivat he olen kuin muuttolintu, aina takaisin palaa.
Lennän ympyrää kierrellen, omaa maailmaani tutkiskellen. Syntejäkin tehnyt salaa.
Maan pintaa uudelleen kosketan. Joskus, kun olen valmis, tulen teitä joka aamu halaamaan.

Toisaalla.
Osa reviirinsä ovat löytäneet, ehkä väärin keinoin ne ansainneet. Minä en.
Tahdon sitä vanhaa elämää maistaa. Samojen kasvojen lumon kokea.
Tiedän, elämä on siellä valoisampaa.

Lennän pilvilinnojen välissä. Leipäkivet kelluvat rapakossa. Alhaalla puumajat, jotka lapsuuteen jäi. Mikään ei ole muuttunut. Olen vieläkin se sama pikkupoika.

Selite: 
Ajatuksia koti-ikävästä, joka aina silloin valtaa mielen.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot