En jäänyt rakkautta vaille. Se oli aina läsnä. Se oli teidän menetys, ei minun. Siitä tuli minun ristini. Hymyilen, pärjään, suoritan, satutan. Kuolemanlaaksossa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Elämänilo
Runoilija Ruona
mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 7.7.2016
Viimeksi paikalla: 22.11.2024 1:19
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Ruona | Peili 2.0 | 30.9.2022 | 1 | Runo |
| Ruona | Minä | 5.4.2021 | 1 | Runo |
| Ruona | Peili | 21.2.2021 | 3 | Runo |
| Ruona | Anteeksi | 17.2.2021 | 5 | Runo |
| Ruona | Rukous 2.0 | 16.2.2021 | 2 | Runo |
| Ruona | Ihminen | 6.2.2021 | 1 | Runo |
| Ruona | Suku polvesta | 29.11.2020 | 0 | Runo |
| Ruona | Sinä ja minä | 17.9.2020 | 2 | Runo |
| Ruona | Elämänilo | 16.9.2020 | 1 | Runo |
| Ruona | Juoksija | 25.6.2017 | 1 | Runo |
Kommentit