Olen huojuva silta - joka sitä ylittää, kompastuu ja putoaa syvyyksiin
Olen rikkinäinen terä - viillän haavoja kaikkiin, jotka rohkenevat astua lähelleni
Olen murtunut miekka, jota ei voi takoa ehjäksi
Olen pettävä jää, joka luhistuu alta ja upottaa pohjattomiin syvyyksiin
Olen autiotalo, jonka vintillä asuvat aaveet ja kellarissa käärmeet
Olen tuhannen palan palapeli, jota kukaan ei osaa koota
Olen arvoitus itsellenikin
Olen rikkinäinen terä - viillän haavoja kaikkiin, jotka rohkenevat astua lähelleni
Olen murtunut miekka, jota ei voi takoa ehjäksi
Olen pettävä jää, joka luhistuu alta ja upottaa pohjattomiin syvyyksiin
Olen autiotalo, jonka vintillä asuvat aaveet ja kellarissa käärmeet
Olen tuhannen palan palapeli, jota kukaan ei osaa koota
Olen arvoitus itsellenikin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Loppu herättää kysymyksen, että tunteeko kukaan meistä lopulta itseään?
Sivut