Piiloon

Haukkuen alennat, päivittäin riistät arvoni
Olet painanut kasvoni maahan sekä anastanut toivoni
 

 

Vuodet autoin sinua ja itseni täysin unohdin

En koe katkeruutta, ainoastaan toivottomuutta

Katso mitä sait aikaan! Kirjoitan jälleen runoja
En niin ujoja kuin aiemmin, vihaisia sekä rujoja
 

 

Rakkaudesta tuli yhtä groteski kuin arvista ihossani
Palaan kenties joskus, nyt olen pääni sisällä piilossani