Ei ne ehkä tiedä miltä aamukaste maistuu, kylmillä huulillani. Eikä ehkä enää kiinnostakaan, heidän kulutettua puhki päänsä, kysyen itseltään; mitä kävi? Minä hymyilen hiljaa nurkassa, osaten vain nauraa. Miten koomista. Puoliksipoltettua tupakkaa parvekkeelta, ‘kopkop’ kukaan ei saavu kotiin.
Ja kaikki on ehkä huomenna hyvin, kunhan kukaan ei saavu huomaamaan: ´’maailma hajoaa käsiin’’.
Turha edes yrittää ottaa sitä enää kiinni.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit