Hakatkaa, potkikaa,
en sanoja sano kuitenkaan.
Noita kahta,
yhteen niin sopivaa.
Erilleen niitä ei voi laittaa,
se olisi liian julmaa.
Edes sinä et sitä tekisi,
vaikka kyyneleeni näkisit.
Ne itse osaan pyyhkiä,
en tarvitse enää sääliä.
Hokemaksi ne muodostui,
ja päästäni ulos pursui.
Nyt suljen ne syvälle,
enkä lukkoa enää aukaise.
Avaimen nielaisen,
viinalla sen huuhtaisen.
Näin on hyvä olla,
yksin pimeässä huoneessa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
